Miina Sillanpää oppi lukemaan 6-vuotiaana katsellessaan veljiensä opettelua. Kiertokouluun hän pääsi kahtena vuonna, ja myöhemmin tehtaan kouluun aloitettuaan 12-vuotiaana työn tehtaantyttönä. Kirjasto oli hänen aarreaittansa, ja lukeminen intohimonsa, vaikka joutui lukemaan yövuoron jälkeen tai palveluspaikassa sängyssä salaa. Tavallinen tarina noina aikoina köyhien parissa. Koulunkäynti tai lukeminen ei kuulunut kaikille, ennenkuin saatiin yleinen oppivelvollisuus vuonna 1921.
Sittemmin Miinan kynän jälkeä saatiin lukea Palvelijatar- ja Työläisnainen- lehdissä, joiden toimittajana hän oli, ja monessa muussa yhteydessä. Hänen äänenpainojaan kuultiin ja kuunneltiin eduskunnassa ja yli puoluerajojen. ”Ken on Suomen piioista kiukkuisin, se on Miina Sillanpää”, renkutettiin pilkkalaulussa, aikansa some-raivon ilmaisijana. Miinasta oli hyvä, että hän sai asiansa esille, vaikka hänelle naurettiinkin.
Nyt, Suomi 100-vuoden lukuisien tapahtumien osana, käynnistyy kampanja ”Minä luen Sinulle”. Lukemisesta halutaan tehdä yhteistä omaisuutta, kaikille kuuluvaa iloa ja oppia. Helmikuussa 2017 vietetään Yhdistyneiden Kansakuntien Maailman ääneen lukemisen viikkoa. Maahanmuuttajat lukevat vanhoille ja kehitysvammaisille ihmisille ääneen eri tahoilla. Ääneen lukeminen on kaikille hauskaa ja hyödyllistä, se sopii niin lapsille kuin vanhoillekin.
Selkokieli on Miinan kieltä, yksinkertaista kaunista suomea ilman monimutkaisia lauserakenteita. Selkokielellä on vielä liian vähän luettavaa, mutta varanto karttuu koko ajan; romaaneja, dekkareita, käännöskirjallisuutta. Ilahduttavaa on, että selkokielellä on tarjolla myös uutisia, viranomaisten sivuja ja vaikkapa Duodecimin lääkärikirjan osia. Tietoa ja tunteita on käsillä! Nyt ulotutaan kaikkiin, joka ikiseen ihmiseen.
Miinasta on kirjoitettu monia kirjoja, viimeksi Aura Korppi -Tommolan hieno ”Miina Sillanpää, edelläkävijä” vuodelta 2016. Mutta lukemiskampanjaan sopii oivallisesti myös toinen versio, selkokielellä kirjoitettu Miinan elämäkerta Raili Mikkasen hurmaavassa kirjassa ”Suomalaisia suurnaisia”vuodelta 2008. Siinä Miina kuvataan arvoisessaan seurassa, Aurora Karamzinin, Minna Canthin, Ida Aalbergin, Mathilda Wreden ja Aino Kallaksen rinnalla. Kieli on lempeää, vivahteikasta, ja osoittaa, että selkokieli on kaikkea muuta kuin tylsää. Ja eikäpähän Miinasta tylsää tarinaa saisi millään, niin mielenkiintoinen ja uraauurtava tarina on Miinan polku.
Tarttukaa tähän tarinaan. Kaikki siis lukemaan ääneen, lukeminen kuuluu kaikille!
Vappu Taipale
Kirjoittaja oli jäsenenä Miina Sillanpää 150-juhlavuoden valtuuskunnassa.
Miina Sillanpää -blogi 