Miina Sillanpää on nostettava kansakunnan kaapin päälle

Miina Sillanpään tarina on ainutlaatuinen, ei vain Suomen ja Pohjoismaiden, vaan myös maailmanhistoriassa. Köyhään perheeseen syntyneestä, lapsityövoimana riistetystä tehtaan tytöstä kasvoi luja, tasapainoinen, sivistynyt nainen, joka muutti maailmaa.
Suomen eduskunnan täyttäessä sata vuotta saatoimme ylpeänä esitellä parlamenttiamme maailman ensimmäisenä, johon valittiin sekä miehiä että naisia. Miina Sillanpää kuului jo tuohon ensimmäiseen eduskuntaan ja toimi sittemmin kansanedustajana viidellä vuosikymmenellä. Hänestä tuli Pohjoismaiden ensimmäinen naisministeri Tannerin hallituksen II sosiaaliministerinä.
Miinan – niinhän me hänestä puhumme tuttavallisesti – nousu omin voimin, oman tiedonhankinnan ja käytännön työkokemuksen kautta johtavaksi poliitikoksi on esimerkki ainutlaatuisesta luokkaretkestä. Tänä päivänä Suomi on maailman ykkönen sosiaalisessa liikkuvuudessa, Suomessa on parhaimmat mahdollisuudet käydä koulua ja edetä työelämässä perhetaustasta riippumatta. Elämme hyvinvointivaltiossa, jonka äiti Miina oli ponnistellessaan köyhyyden ja tietämättömyyden poistamiseksi.
Yhteiskunnallinen kehitys vie nyt vastakkaiseen suuntaan. Luokkaerot ovat kasvamassa, taustalla työttömyys ja tuloerojen kasvu. Kouluissa valinnan vapauden lisääminen voi johtaa eriarvoisuuteen.
Naisten asema olisi Suomessa huonompi ilman Miinan ja hänen aatetovereidensa ponnisteluja. Kuitenkin vasta viime vuosina on alettu oikeasti puuttua naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen häirintään. Miinan johdolla perustetut ensikodit ovat nyt arvossaan. Paljon on kuitenkin vielä töitä naisten tasa-arvoisen aseman saavuttamiseksi niin perheissä kuin työelämässä. Lapsiperheiden etuuksien leikkaaminen sopii huonosti yhteen tasa-arvopyrkimyksen kanssa.
Miina Sillanpään 150-vuotisjuhlavuonna on syytä kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla Suomessa suhtaudutaan historiamme merkkihenkilöihin. Kansakunnan kaapin päälle on nostettu vain miehiä Mannerheimista Kekkoseen. Miehissäkin vain porvarit kelpaavat, Väinö Tanner, suomalaisen demokratian jättiläinen, on vieläkin väheksytty. Kulttuurissa Minna Canth, suomalaisen kirjallisuuden perustaja siinä missä Aleksis Kivi, on jäänyt Kiven varjoon.
Monissa maissa kansakunnan suurmiehiä ja naisia muistetaan suuremmalla ylpeydellä kuin Suomessa. Suomea yritetään väkisin brändätä uudelleen, vaikka meillä on mahdollisuus kertoa maailmalle historiastamme demokratian ja tasa-arvon uranuurtajina. Voisimme itsenäisyyden juhlavuoden lähestyessä myös lopultakin vapautua vanhoista ajoista nostamalla tasapuolisesti esiin historiamme suuret ihmiset.
Valtioneuvos Riitta Uosukaisen lujassa otteessa valmistunutta eduskunnan lisärakennusta nimettäessä esitin eduskunnan 100-vuotisjuhlien merkeissä, että talosta tehtäisiin Miina Sillanpää -talo. Oikeisto tyrmäsi ehdotukseni ja saimme alentavasti Pikkuparlamentin. Se vastaa Suomessa nykyisin vallitsevaa ideologiaa, pikkuporvarismia.
Paavo Lipponen