Suuri osa maahanmuuttajistamme on kohta uusia suomalaisia – kansalaisia, kuten mekin, vertaisiamme. Se muuttaa yhteiskuntaa, se muuttaa meitä, mutta suurinta muutos on varmaan maahanmuuttajille tai pakolaisille itselleen. Kovien kokemusten jälkeen turvallisessa maassa, mutta miten päästä sisään suomalaisten yhteisöön?
On nähty mielenosoituksia maahanmuuttoa vastaan ja sen puolesta. On nähty maahanmuuttajiin kohdistuvia aggressiivisia, vastenmielisiä ilmiöitä, joiden ei kuvittelisi voivan olla mahdollisia Suomessa. Monet vanhat ennakkoluulot mamuja kohtaan ovat nousseet pintaan. Erilaisuuden sieto on vaikeaa.
Toisaalta on ollut hienoa havaita ihmisissä herännyt auttamisen halu. Monille on syntynyt tarve tehdä jotain. Tehdä jotain konkreettista, toimia. Tavanomaiset auttamiskanavat ovat osin tukkiutuneet. Esimerkiksi vaatelahjoituksia ei monissa paikoissa voida enää ottaa vastaan. Mitä sitten voisi tehdä?
Maahanmuuttajien sijoittuminen vastaanottokeskuksiin on vasta ensi askel. Turvapaikkapäätöstä saa odotella, ehkä pitkäänkin. Kotoutumis- ja kielikoulutukseen on monen kuukauden jono. Miten voisimme auttaa mamuja, heidän yrittäessään sopeutua uuteen kotimaahansa?
Kutsu mamu kylään!
Tehkää tavallisia asioita. Käykää yhdessä kaupassa. Valmistakaa ruokaa. Puhukaa suomea. Menkää metsään, kerätkää sieniä. Opetelkaa kutomaan sukkaa. Hakatkaa klapeja. siivotkaa pihaa. Käykää kävelyllä. Tutustukaa lähiympäristöön. Haravoikaa pihaa. Menkää elokuviin.. Tehkää lasten kanssa lumilinna. Laskekaa mäkeä. Lähtekää hiihtämään.
Tehkää muuta tavallista ja arkista. Se luo turvallisuutta, joka monilta on kaiken koetun vuoksi järkkynyt. Ei tarvitse tietää kaikkea valtiomuodosta, perustuslaista tai Kelan lomakkeista. Siihen saa apua viranomaisilta. Arkinen kotouttaa.
Puhukaa keskenänne suomea, älä vaihda englantiin, vaikka se voisi tuntua helpommalta.
Kutsu mamu kylään! Saatat saada ystävän. Ja oppia uusia asioita, kuten mamukin.
Ulla Numminen
Miina Sillanpää -blogi 