Eero Mäkelä muistelee seuraavassa isotätiään Miina Sillanpäätä. 10-vuotiaan pojan mieleen on jäänyt muisto isotädin vierailusta Jokioisilla

Talousneuvos Miina Sillanpää oli kirjoittajan isotäti elikä Miina oli isoisäni sisko.
Isoisäni Juho Mäkelä oli viimeinen Miinan elossa oleva veli vuoteen 1945.
Juho asui vanhana vaarina yhdessä meidän kanssamme, Evert Mäkelä oli ottanut
talonpidon huoleksensa samalla kun torpparien asema muutettiin itselliseksi
maanviljelijäksi.

Miina piti veljeensä melko säännöllistä yhteyttä, samoin kuin myös isääni, josta tuli sitten Miinan suvun päämies. Miina kävi useasti meillä kotona ja samoin kävivät vanhempani Miinaa katsomassa Pitkänsillanrannassa.

Useita muistoja yhteisistä hetkistä onkin jäänyt mieleeni. Varsinkin eräs, jolloin Miina oli soittanut äidilleni ja pyytänyt, että voisitko Sinä Olga laittaa pienet pidot sinne teille, he tulisivat sitten junalla ystävineen käymään. Samalla hän oli sanonut, että kun siellä Jokioisilla on hänen sukuaan paljon, niin pyytäisit heidätkin mukaan. Kyllä hän sitten korvaa kulut, mitkä aiheutuu tapahtumasta.

Tästä tapahtumasta huomaa, että Miina oli tottunut käskemään ja määräilemään ympärillä olevia sukulaisia ja työkavereitaan. Ei hän sitä tehnyt millään pahalla,
mutta kuten sanoin, Miina oli tottunut käskemään ja tekemään uusiakin ehdotuksia monesta asiasta. Sitä ei Miina tässä tapauksessa oikein käsittänyt pyynnössään, että äitini oli ainoa nainen kodissamme, joten tällaisen tapahtuman järjestely aiheutti suunnattomasti ylimääräistä askaretta. Mutta juhlathan pidettiin, Helsingin porukat tulivat junalla Jokioisten asemalle ja sieltä ”pirssillä” sitten meille.

En jaksa muistaa mikä oli juhlinnan syy, enkä muista myöskään tarkkaa vuosilukua, mutta sota-aikaan se kuitenkin oli, jolloin oli kaupungissa elintarvikkeista pulaa.
Minua jännitti ne juhlat kovasti, vaikka olin kyllä nähnyt Miinan monastikin, ja aina oli hänellä aikaa myös hetkisen nuorille ja lapsillekin. Näen sieluni silmillä Miinan edessäni uljasryhtisenä, pitkässä mustassa mekossa, joukon ehdottomana
päähenkilönä.

Muistoissani on kyllä sitten vielä myöhempiäkin tapaamisia, mutta ei aivan yhtä selvänä, sellaisena kun nyt noin 10-vuotias poika asiat näkee ja painaa ne normaalielämästä poikkeavana tapahtumana mieleensä.

Eero Mäkelä